Muro Gallery, 16.12.2011 - 12.2.2012
37-39, chemin Jacques-Philibert de Sauvage
CH - 1219 Châtelaine
Open Wed - Sun 14.00 - 19.00 or with an appointment
T. +41 22 797 24 12

"Guillaume Fuchsin teokset hakevat inspiraationsa punkista, sarjakuvista ja erilaisten kuvapainotekniikkojen käytöstä. Teokset tarkastelevat anarkistista välineistöä sarkasmilla genreä kohtaan, pahanenteisin aavistuksin.

Hävytön puheenvuoro ulottaa jurensa lukuisille surrealisimin tasoille. Voimme nähdä ilkikurisuutta ja groteskin painon yksityiskohdissa – panostamatta silti hävyttömyyteen – kaikki tehtynä sveitsiläisen kotiäidin huolellisuudella ja esittetynä Neo-Dadaistisena sikermänä."

- Christoph Tannert


"The work of Guillaume Fuchs, clearly inspired by punk, comics and using different printing techniques, is a review of all of the anarchic paraphernalia, rich in the sarcasm towards the genre and coming with dark premonitions.

It is a statement of bold impertinence, drawing on several stages of surrealism.
We can see the mischievous and grotesque charge of details - without bidding on insolence – made with the care of a Swiss housewife and presented as a Neo-Dadaist medley."

- Christoph Tannert

Olen kiinnostunut tavasta jolla ihminen ottaa haltuun ja laajentaa osuuttaan planeetan pinnasta, ja kuinka hän vuorovaikuttaa luonnon ja sen elävien järjestelmien kanssa, muokaten niitä tarpeisiinsa sopiviksi.
Työskentelen jätteen kanssa, koska se on materiaeli, joka kuvastaa yhteiskuntaamme, kantaen jäljet jokapäiväisestä elämästä. Käytän jätettä eräänlaisena perusmateriaalina luodakseni fiktiivisiä universumeita - jotain arkkitehtonisten mallien ja orgaanisten raunioiden välilä. Vaikuttaessaaan kuuluvan johonkin toiseen ulottuvuuteen, ne samalla sisältävät tunnistettavia elementtejä, jotka epämukavlla tavalla muistuttavat meitä elämäntyylistämme.


I am interested in the way human beings occupy and expand on the planet’s surface, and how they interact with nature and different geographical morphologies, adapting them to their needs.
I work with rubbish because it’s a material that represents our society, containing the traces of our everyday life. I use it as a sort of raw material to create a fictitious universe between architectural models and organic ruins. Though apparently belonging to another dimension, they contain recognisable elements that uncomfortably remind us of our own lifestyle.

Borderlines-näyttelyssä esitän kolmen teoksen sarjan, joka käsittelee raja-aitoja yleisestä yksityiseen ja yhteiskunnallisesta henkilökohtaiseen.

Yksityisalue

Yksityisalueelle ei haluta ulkopuolisia; se on suojattu ja suljettu. Se on oma tila, joka halutaan säilyttää koskemattomana ja muuttumattomana. Yksityisalueelle ulkopuolinen ja vieras on uhka.
Raja on konkreettinen erottaja yksityisen ja julkisen alueen välillä. Raja sulkee ulos, eristää, vieraannuttaa. Rajaamalla toisista tehdään tunkeilijoita, ja uhan tunne on molemminpuolinen.

Naapurikateus

Toinen on vapaampi, onnellisempi, viisaampi, vilpittömämpi, sosiaalisesti arvostetumpi, sanavalmiimpi, taitavampi, rikkaampi, menestyneempi, hienovaraisempi, empaattisempi.
Toisella on hienompi auto, kauniimpi vaimo, parempi työpaikka, matemaattista lahjakkuutta, sosiaalisia kykyjä, omakotitalo, mielipiteitä päivän politiikasta, kesämökki saaristossa.
Lista on loputon.

Labyrintti

Labyrintissa raja-aidat muodostavat kompleksisen sokkelon, josta ulospääsyn löytäminen on vaikeaa. Kun yksi reitti päättyy umpikujaan, ollaan taas alkupisteessä. Ja koko ajan on olemassa oikea reitti, jota ehkä satunnaisesti sivuaa, kävelee hetken ajan ennen kuin kääntyy taas väärään suuntaan. Kun pysyy jatkuvasti liikkeessä, päätyy tuolle reitille ehkä ihan sattumalta.



At the Borderlines- exhibition I will present a series of three pieces, which deals with borderlines from private to common subjects

Private property

At the private property trespassers are not welcome, it’s closed and protected. It’s a private space which is to remain intact and unchanged, where any outsider is an alien and a threat.
Border is a concrete divider between private and common space. Border cuts out, isolates, alienates. By creating borders another person becomes intruder, and threat is felt at both sides of the border.

Neighbour's envy

The other person is happier, wiser, more sincere, more socially recognized, more skillful, richer, more successful, more empathic.
The other person has a finer car, a more beautiful wife, a better job, more mathematical talent, social skills, bigger house, opinions about today's politics, cottage at the archipelago.
The list is endless.

Labyrinth

At the labyrinth complex maze is formed by borderlines. It is a construction from where escape is difficult to find. When one route ends into a dead end you are basically back at starting point. All the time there is a correct route, which you might occasionally pass or walk along for a while, before you turn again into a wrong direction. When you keep on constantly moving, you might come across the right path just by accident.

jounakarsi.com

Vuodesta 2009 VIvian Kasel on maalanut laivoja.
Työssään VIvian on kiinnostunut luonnon ja ilmaston välisen suhteen metafyysisestä tulkinnasta. Ensinäkemältä tuo suhde vaikuttaa kulttuuriselta tarinalta, sitten olemassaolomme ehdolta. Hän tulkitsee ilmastonlämpenemisen aiheuttaman pelon nykyaikaiseksi memento moriksi, ja ulkopuolisuuden tunne elämästä sovittuu hyväksymällä, että olemme maan päällä vain turisteina, kävelyllä maiseman halki. Siksi Vivian kutsuu töitään sanalla Indianertraum - Intiaanin unelma; kaiken ytimessä on kuva vapaudesta.


Since 2009 Vivian Kasel has been painting ships.
In her work Vivian is interested in a metaphysical interpretation of the relationship with nature and climate, which seems to her at first a cultural story - then an existential condition of life. Hence she interprets the fear of global warming as a contemporary memento mori; she is reconciled with the alienation of life by accepting the fact that she is but a tourist on this earth, simply having a walk through the landscape. Therefore she calls her work Indianertraum - the Indian’s dream, because it is all about the picture of freedom.

Työskentelen julkisen tilan, arkkitehtuurin ja kuvanveiston parissa, ja tutkin kaikessa työskentelyssäni kokijan suhdetta ympäristöönsä.

Työssäni toistuvat liikkeen ja ajan teemat, ja usein illuusioiden tai leikin kautta avautuvien teosteni välityksellä haluan ennen kaikkea vahvistaa kokijan tunnetta omasta fyysisestä läsnäolostaan tilassa.

Tampereen näyttelyyn halusin rakentaa rinnakkaisen tilan rakennuksen historiasta. Rakennuslupavirastoon vuonna 1924 toimitetut piirustukset eivät toteutuneet sellaisenaan, mutta tässä näyttelyssä voi katsoja kuvitella kulkevansa symmetrisesti rytmittyvien hyllyjen lomassa, ja astella pitkin komeita kiviportaita. Toisena teoksena esitän valoteoksen, vedenalaisen kasvimaailman.

Geneven teos on seinämaalaus, jossa toteutuvat tavallisen puistonpenkin tekniset piirustukset 1:1 mittakaavassa. Julkinen tila on jatkuvassa muutoksessa, ja yhä vähemmän tilaa on tarkoitettu aivan kaikille kansalaisille, ilman rahan käyttöä. Jos julkinen tila joskus kadotetaan, on yksi sen peruselementti mahdollista rakentaa uudelleen käyttäen näitä ohjeita.



In working with installation, architecture and public space, my overriding interest is to study the relationship between the observer and the surrounding space. I like finding out how different spaces conduct our actions, and make us feel our own physical presence in different ways.

Thematically, concepts of time and movement are repeatedly present in my work, as are the notions of illusion and play.

For the exhibition in Tampere I wanted to create a parallel space inside the concrete one. These original drawings for this former library building were never carried out quite this way, but for a short while here, the viewer can imagine oneself walking the stone stairs and trough the symmetrically laid shelves of books. My other work on show is a light installation, an underwater scene of strange flowers.

For the exhibition in Geneve I made techical drawings of an ordinary park bench, drawn on
the wall in natural size. Today less and less of public space is meant for everyone, free of business of any kind. If we ever lost public space, one of its basic
elements will be possible to rebuild using these instructions.


www.kovari.fi

The Aapo Museum

Taiteilija Giuseppe Penone osasi tiivistää olennaisen kauniisti: ”A good path is one that loses itself in the undergrowth, one where the bushes close immediately behind the wanderer without saying whether he is the first one to leave a trace on it or the last one ever to tread it… To find the path, to follow it, to examine it, and to clear away the tangled undergrowth: that is sculpture.”


Artist Giuseppe Penone said it once in a beautiful way: ”A good path is one that loses itself in the undergrowth, one where the bushes close immediately behind the wanderer without saying whether he is the first one to leave a trace on it or the last one ever to tread it… To find the path, to follow it, to examine it, and to clear away the tangled undergrowth: that is sculpture.”

www.eeva-maijapriha.com